11. tammikuuta 2018

Sukat nimeltä Hattu

Hankin vuoden 2016 käsityömessuilta Taito Keski-Pohjanmaan osastolta superaurinkoisen vyyhdin sukkalankaa. Siitä syntyivät Nicola Susenin suunnittelemat Hattu-sukat.


Eksoottisinta näissä sukissa on kantapää, jonka lisäykset tehdään keskelle eteen. Kantapään takana jatketaan kuten ennenkin, kunnes on aika kääntää kantapää ja kaventaa liiat silmukat pois suorana, kantapään sivulle jäävänä kavennusten ketjuna.


Olin ajatellut langan ihan toista mallia varten, mutta muutaman sentin neulottuani totesin, että värivaihtelut olivat tuohon malliin turhan rajuja. Piti löytää jotain yksinkertaisempaa, jossa vaihtelevat sävyt pääsisivät paremmin esille. Hattu käy tähän tarkoitukseen hyvin, ja myös matkaneuleeksi se sopi mainiosti, kun suurin osa ajasta posotellaan vain joustinta, oikeaa ja nurjaa.


Aurinkoisen langan neulominen piristi kummasti vuoden pimeimpiä hetkiä. Vielä muutama neuletyö, ja eiköhän sitten ala jälleen ompelukevät.

4. tammikuuta 2018

Käsityövuosi 2017

Vuodenvaihteen tienoilla moni seuraamani käsityöbloggari julkaisee toinen toistaan upeamman koosteen mennen vuoden aikana valmistuneista projekteista.

Muiden taitavuutta ja ahkeruutta aikani ihasteltuani tulin ajatelleeksi, että itse en saanut aikaan oikein mitään. Alkuvuosi meni ihmetellessä, kesä muissa harrastuksissa ja syystalvi katosi jonnekin.

Uuden työn opettelu ja kiireet valuivat vapaa-ajan puolelle. Juoksuohjelmat ja laulukurssit lohkaisivat oman osansa koko ajan vähänevästä näpertelyajasta. Kangas- ja lankalaatikoissa odottavat käyttöään ihan samat hamepätkät ja jämäkerät kuin vuosi sitten.

Näissä tunnelmissa katsastin läpi viime vuoden blogimerkintäni ja arvatkaas mitä - olin väärässä! Vuonna 2017 valmistui vaikka mitä käsitöitä ja opin hurjan paljon uutta. Tässä muutama kohokohta:


Vuoden ensimmäisenä projektina neuloin loppuun Heartland Lace Shawlin, jonka muokkasin kolmiosta pitkulaiseksi. Tätä varten piirsin itse viimeisiä kaavioita peilaavan alkukaavion, jotta sain neulottua huivin saumatta yhdestä päästä toiseen. Viimeistelyyn käytin ensimmäisen kerran oikeita pingotusrautoja. 


Helmikuussa kävin kansalaisopiston viikonloppukurssin "Peruskaava omilla mitoilla" ja piirsin alusta saakka omien mittojeni mukaisen mekkokaavan.


Keväällä valmistuneet Taimitarhan syyssukat olivat viimeksi käytössä eilen, koska kotimme lattiat ovat edelleen noin kymmenen astetta absoluuttista nollapistettä lämpimämmät.


Ennen vappua ompelin hihattoman perusmekon, jota olen käyttänyt tosi paljon sekä töissä että muissa menoissa. Samalla kaavalla ja inasen lyhyemmällä helmalla voisin tehdä toisen vaikka samantien. 


Myös Wickerwork-villatakki on ollut kovassa käytössä - niin kovassa, että se alkaa harmillisesti jo hieman nyppyyntyä strategisista paikoista. 


Ohjeenkin julkaisin, Kerykeion-säärystimiin!


Käsityömessuilla osasin ensimmäistä kertaa heräteostaa lankaa tietämättä lainkaan, mitä siitä neuloisin. Olin täysin rationaalisesti hankkimassa Hedgehog Fibresin sukkalankavyyhdin perinteisen diutunvihreässä värissä swamp, ja seisoin jo kortti kädessä kassajonon keulalla, kun silmiini osui myyjän selän takaa jotain ruosteenpunaista, mitä ei ollut myyntipöydällä. Yhtäkkiä kuulin oman ääneni muodostavan yllättävän ja kohtalokkaan kysymyksen: "Mitäs siulla on tuolla?"


Joulukuussa parasta olivat Moggies-lapaset, joita tehdessä opin käyttämään Invisible Stranding -tekniikkaa.

Eikä tässä ollut vielä edes kaikki! Kaapissa on valmiina muutama pikkuprojekti, jotka odottavat lahjoittamistaan pahaa-aavistamattomille uhreille.

Loppujen lopuksi, olosuhteet huomioiden, vuosi 2017 oli sittenkin varsin kelvollinen käsityövuosi.

31. joulukuuta 2017

Paitamekko pilkkukankaasta

Tämän vuoden viimeinen valmistunut käsityö oli pilkullisesta kankaasta ompelemani mekko.


Käytin jälleen Tanya Whelanin Sew Many Dresses, Sew Little Time -kirjan kaavoja, tällä kertaa yhdistelmänä Basic Bodice + Button Extension + Collar and Band + A-line Skirt. 

Mekko on vuoriton; kädenteillä on muotokaitaleet. Puuvillakangasta oli vaivatonta työstää, ja kaulurin tikkauksia lukuunottamatta olen varsin tyytyväinen ompelujälkeen.


Suurin vaiva mekossa oli kahdentoista napin ompelu. Napinlävet sai onneksi surautettua automaattisesti ompelukoneella.

Tämäkin mekko mennee työkäyttöön ohuiden villatakkien kanssa.


Kuvia katsellessa tuli sellainen olo, että seuraavalla otolla teen helmasta puolikellon ja lisään 2/3-hihat! Sitä ennen ompelujonossa on vielä monta projektia ensi vuodelle.

23. joulukuuta 2017

Moggies

Barbara Gregoryn suunnittelemat Moggies-lapaset ovat olleet to do -listallani jo kauan, mutta sain ryhdyttyä toimeen vasta kun keksin, että ne olisivat täydellinen joululahja kissoista pitävälle ystävälleni.


Yritin valita sellaiset värit, joita olen nähnyt saajan pitävän yllään. Alkuperäisessä ohjeessa värejä on vain kolme, mutta jotenkin nämä neljä näyttivät yhdessä paremmalta kuin mikään kolmen yhdistelmä. 

Lanka on Hjertegarnin Sock 4, joka on jo aiemmin osoittautunut erinomaisen tasaiseksi neuloutuvaksi ja kestäväksi langaksi kirjoneulelapasiin.

Lapaset olivat valmiina hyvissä ajoin ja kaikki näytti hyvältä. Kunnes eräänä aamuna, suunnilleen viikko ennen joulua, ystäväni esitteli onnellisena ostamiaan lapasia - kissakuviolla, kuinkas muuten! Eikä tässä vielä kaikki. Muutaman päivän kuluttua yhteinen työnantajamme muisti meitä joulupaketeilla, joista paljastui villahuovan lisäksi lämpimät nahkarukkaset. 

Mietin jo, nakkaanko lapaset jonnekin kaapin perukoille odottamaan uutta tulemista, mutta päädyin kuitenkin lahjoittamaan ne alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ainakaan ystäväni käsien ei pitäisi tänä talvena palella.


Neuloin lapaset kokonaan Invisible Stranding -tekniikalla, jossa neuleen taustapuolelle muodostuu tikapuumainen, harvempi kerros. Käytännössä tekniikka muistuttaa onteloneuletta, jossa taustapuolen kerroksessa neulotaan vain noin joka viides silmukka.


Kun vauhtiin pääsee, tällä tekniikalla neulominen on ylimääräisistä silmukoista huolimatta jopa nopeampaa kuin tavallisen kirjoneuleen, sillä langat pysyvät paremmin ojennuksessa, kun niitä ei tarvitse kietoa toistensa ympäri. Suomenkielinen ohjevideo auttoi tekniikan oppimisessa. 

Muistilapuksi itselleni ja ehkä muillekin kirjaan tähän pari havaintoa tekniikasta:
  • ylimääräiset silmukat luodaan langankierroilla, ja seuraavalla kierroksella ne kannattaa neuloa nurin takareunasta, jotta neulepintaan ei jää reikää
  • lankadominanssi pätee myös tällä tekniikalla neulottuun kirjoneuleeseen, eli esim. näissä lapasissa viiksikarvat ja silmät erottuvat paremmin, jos kontrastivärin nostaa puikolle lähempänä työtä
  • värin vaihtumiskohdan osuessa lisäsilmukan kohtaan neulotaan aivan normaalisti nurja silmukka langalla, joka ei ole ollut käytössä, ja seuraava silmukka tällä samalla värillä
  • lopettaessa nurja silmukka neulotaan yhden kerroksen ajan samalla värillä kuin ympäröivät silmukat, vasta sen jälkeen kavennetaan ylimääräiset pois 2 oikein yhteen

5. marraskuuta 2017

Mekko suoralla hameella

Vähän kerrassaan vaatekaappini sisältö muuntuu kohti toimistotyöläisen asiallisia mutta ei liian vakavia pukineita. Uusin tulokas on tämä simppeli hihaton mekko. 


Kaavat ovat jälleen Tanya Whelanin kirjasta Sew Many Dresses, Sew Little Time. Yläosaan käytin samaa, valmiiksi muokkaamaani prinsessayläosan kaavaa kuin edelliseen mekkoon, mutta  hame on tällä kertaa suora.

Kyllä, suora!



Olen vuosikaudet toistellut, kuinka ruumiinrakenteeni vuoksi minulle sopivat ainoastaan A-linjaiset hameet. Samaan aikaan olen yleisellä tasolla julistanut, että hyvin istuva, mittojen mukaan tehty vaate näyttää hyvältä minkä tahansa vartalomallin yllä. 

Monissa Whelanin kirjan mallimekoissa on tosi sievä suora hameosa. Vähitellen alkoi tuntua siltä, että minun täytyy ottaa se haltuun, jotta voin hyvällä omallatunnolla toitottaa, että jokainen voi pukea ylleen ihan mitä haluaa ja näyttää hyvältä.


No, minun ruumiinrakenteellani suora hame ei paljon poikkea A-linjaisesta... Aika ronskeja muokkauksia vaadittiin, eikä mennyt ihan kerrasta putkeen. 

Piirsin sivusaumoista ensin aivan liian pulleasti kaartuvat ja sain ylälantiolle aikaan oikein hienot jenkkakahvavarat. Ne kun vuolin pois, alkoi näyttää jo hieman paremmalta.


Ei tämä vielä täydellinen ole, mutta kutsutaan tätä lupaavaksi aluksi.


Olen nyt tehnyt Whelanin kirjan kaavoilla kolme mekkoa, eikä loppua näy. Seuraavaksi ajattelin tehdä paitamekon ja sitten haluaisin kokeilla vesiputouspääntietä... Kun on jo muokannut useamman kaavanosan omiin mittoihin, voi lähteä pienellä vaivalla kokeilemaan erilaisia lisämuotoiluja.